Virtaavat mietteet

Olen lähiaikoina pohtinut asioita omista ystävistä ja ystävyydestä ylipäätään. Ystävyys-suhteita rakennetaan läpi elämän ja ensimmäiset ehkä jo varhain lapsena. Ystävyys-suhteita on mielestäni kahdenlaisia. On niitä, jotka säilyvät läpi elämän ja sitten niitä, jotka hajoavat elämän varrella. Ystävät ovat tärkeitä ja heidät halutaan säilyttää. Pitää osana omaa elämää. Jos suhde kuitenkin katkeaa voi syynä olla se, että elämänarvot ja vallitseva elämäntilanne ovat molemmilla liian erilaiset, jotka johtavat suhteen eriytymiseen. Niin sanotusti ystävät kasvavat erilleen ja hakeutuvat omien arvojensa pariin. Tämä satuttaa ja tuntuu surulliselta. Mikä sitten tekee ystävyys-suhteista kestäviä? Mikä tekee ystävästä “ystävän”? Ystävät jakavat mielestäni elämän ilot ja surut. Voidaan puhua vaikeistakin asioista ilman, että kokee syyllisyyden tunnetta tai häpeää.…

Miksi tänä päivänä nuoren ihmisen on niin vaikeaa löytää töitä? Tuntuu, että pitää olla takana ainakin 30-vuoden kokemus ja olla moniosaaja, jotta työhakemus pääsisi hakuprosessissa pidemmälle. Ei riitä, että olisi vain vähän kokemusta vuosien takaa. Tämä ei vain ole kaikkien kohdalla mahdollista, että sitä kokemusta olisi kertynyt valtavasti. Voi olla, että välissä on ollut opiskelua tai vastaavaa, joka on aiheuttanut merkittävän välin työelämässä. Ei tämä kuitenkaan tee millään tapaa työnhakijasta muita huonompaa. Työkokemusta kertyy jo lyhyistäkin työsuhteista ja eihän sitä kokemusta koskaan tule kertymään lisää, jos työelämään ei edes pääse sisälle. Työnantajat siinä saattavat vain menettää mahdollisesti hyvän työntekijän jos muuta. En yhtään ihmettele, vaikka monia masentaa työnhaku tilanteessa, jossa…

Kävin vierailulla siskoni luona ja matkustin sinne hyvän ystäväni kanssa junalla. Menomatkalla juna oli onneksi hyvin aikataulussa ja saimme sieltä mukavat paikat. Matka sujui rennosti istuskellen ja jutellen kaikenlaista. Paluumatka menikin sitten vähän muissa merkeissä kuin menomatka ainakin istumapaikan suhteen. Nousimme junaan luullen, että meillä olisi ne samat, rauhalliset paikat kuin menomatkalla. Eipä sitten ollutkaan ne samat paikat. Kauhuksemme huomasimme, että olimmekin valinneet vahingossa pöydällisen paikan. Penkit olivat tosiaankin vastakkain toisia ja oikein huokui kiusallista tunnelmaa. Istuimme siihen sitten alas ja heitimme tavarat ylähyllylle. Pöydän toisella puolella vielä kyhjötti kaksi tyhjää tuolia ja mietimme kuka siihen oikein istuu. Hetken päästä siihen istui kaksi poikaa, joista kumpikaan ei edes katsonut päin…